Talvikirje: Tekojen aikaa

Pyrin kertomaan, mitä syksy on sijoittajalle tuonut uutta kestävän sijoittamisen tiimoilta. Agenda on siksi:

• Glasgow’n kokouksen antia
• ESG-sääntely sijoittajan kannalta
• ESG kohtaa myös vastatuulta
• Private-rahastoille uusia velvoitteita
• Tavoiteasetanta ja seuranta - omaisuuslajikohtaisuus keskiöön
• Tekemällä opittua

Glasgow’n kokouksen antia

Glasgow’n tuloksista nousi esiin erityisesti metsittämisen vauhdittaminen, metsien hävittämisen lopettaminen, metaanipäästöjen vähentäminen ja eritasoiset hiilineutraliteettisitoumukset. Kiinan, Venäjän ja Brasilian negatiivinen erottautuminen lisäsi USA:n näkyvyyttä. Kun Pariisissa osallistujat olivat pitkälti ympäristöalan edustajia ja tiedemiehillä, niin nyt paikalla oli yritysjohtajia, rahoittajia ja jopa valtiovarainministerejä, kuten Janet Yellen. Yritykset kertoivat ahkerasti vapaaehtoisista toimenpiteistään päästöjen hillitsemiseksi, joista henki osin “business as usual” -asenne, ja vaativat valtioilta ankarampia toimenpiteitä tuloksiin pääsemiseksi.

Käytävillä tosin kuului vaatimuksia tekoihin eikä vain puheisiin. Haluttiin sitoutumista myös lyhyen aikavälin päästötavoitteisiin. Niinpä kokouksen lopulla kuultu ilmoitus USA:n ja Kiinan välisestä yhteistyöstä päästöjen hillitsemiseksi jo 2020-luvulla kuten myös yleinen päätös päästöjen tason vuosittaisesta seurannasta nostattivat kokouksen optimismia. Mutta hiilentuotantoa tullaan pitkään jatkamaan, joten hiiliriippuvuus tulee jatkumaan, joskin Pariisin 1,5 asteen tavoite säilyi.

Yhdellä kolmesta G20-maiden suurimmasta noteeratusta yhtiöstä on nollapäästötavoite (Net Zero Tracker), mutta vain yhdellä viidestä G20-maiden yhtiöistä, jotka ovat asettaneet tavoitteen, on 1,5 asteen tavoite. Sijoittajien, varainhoitajien ja pankkien toimenpiteet pääomavirtojen uudelleen ohjaamisessa kestäviin kohteisiin ja uusiin teknologioihin ovat ratkaisevan tärkeitä hiilineutraliteetin saavuttamiseksi. Herättävä kuva SBT:n tutkimuksesta (kesäkuu 2021) kertoo, kuinka valtaosa listatuista osakesijoituksista itse asiassa hidastaa ilmastotavoitteiden saavuttamista:

Suurin osa suursijoittajien salkuista kanavoituu näiden seitsemän indeksin kattamiin osakkeisiin. Merkittävämpää kuin yllä olevat asteluvut, on mm. tieto, että Saksan DAX 30 -yrityksistä jo 70 % on sitoutunut Pariisin 1,5 asteen tavoitteeseen, mikä jo alkaa näkyä alimpana taulukon arvona.

Hiilineutraliteettiin pääsemiseen tähtäävistä aloitteista näkyvimpiä ovat Net Zero -allianssit:

• Globaalien sijoittajainstituutioiden sitoutuminen Net-Zero Asset Owner Allianssiin, jossa asetetaan konkreettisia tavoitteita hiilineutraalisuuden (Net-Zero Target) saavuttamiseksi vuoteen 2050 mennessä, on voimakkaasti kasvanut. Allianssiin on liittynyt jo 61 sijoittajainstituutiota.
• N. 40 % yksityisestä finanssialan toimijoista eli 450 finanssi-instituutiota, jotka hoitavat USD 1300 miljardia varallisuutta (määrä voi olla pienempi johtuen osittaisesta kaksoislaskennasta (double accounting)), ovat Mark Carneyn johdolla liittyneet uuteen GFANZ:iin (Glasgow Financial Alliance for Net Zero) (Määrä sisältänee päällekkäisiä sitoumuksia). Allianssi tähtää toimenpiteillään ensimmäiseksi ilmailu- ja terästoimialaan.

ESG-sääntely sijoittajan kannalta

Euroopan valvojat tiukentavat otetta

EU:n maaliskuussa voimaan astuneen viherpesun vastaisen tiedonantovelvoitteen SFDR:n johdosta eurooppalaisten finanssivalvojien ote on merkittävästi tiukentunut. Esimerkiksi Suomessa ei rahaston nimeen saa enää liittää viittausta vastuullisuuteen tai kestävyyteen ilman, että sen oikeutus on todistettu. Tiedonantovelvoite tukee sijoittajan rahastovalintaa, koska rahaston on ilmoitettava viimeistään 2021 loppuun mennessä, onko rahasto:

• Artiklan 8 (pyrkii edistämään kestävyysaiheita)
• Artiklan 9 (kestävä sijoitustuote)

mukainen rahasto. Toistaiseksi tieto on rahastoyhtiöiden itsearviointia, kunnes EU antaa aiheesta tarkemmat kriteerit. Tämä tapahtuu toivottavasti jo joulukuussa.

Vuodet 2022 ja 2023 mahdollistavat vihdoin sijoittajien pääsyn ESG-luokitusten pintaa syvemmälle:

• Sijoituspalveluyritysten tulee raportoida 18 nk. PAI-indikaattoria (Principal Adverse Indicators), jotka kuvaavat kestävyyden riskejä ja mahdollisuuksia ja siten sopivat kestävyyden mittareiksi. (2022)
• Yritykset joutuvat raportoimaan taksonomian soveltuvuudesta toimintaansa eli siitä, kuuluvatko yrityksen toiminnot luokitusjärjestelmän piiriin. Luokitusjärjestelmän piiriin kuuluvista toiminnoista tulee sitten raportoida taksonomian vaatimukset täyttävä osuus (2022 ja/tai 2023).
• Raportoitujen tietojen perusteella on mahdollista selvittää, mitkä salkussa olevista listatuista yrityksistä kuuluvat taksonomian luokitusjärjestelmän piiriin. Niillä on suurin mahdollisuus vaikuttaa EU:n ilmasto- ja ympäristötavoitteiden saavuttamiseen
• Taksonomian mukainen toiminta täyttää luokitusjärjestelmän asettamat tieteelliseen tietoon pohjautuvat tekniset arviointikriteerit. Eli todistetusti ne edistävät EU:n ilmasto- ja ympäristötavoitteiden saavuttamista. Taksonomian kriteerit ovat tiukkoja ja edellytyksenä onkin EU:n ilmasto- ja ympäristötavoitteiden merkittävä edistäminen.

On mielenkiintoista seurata, tuleeko Suomeen edes osalle toimijoista sama vaade kuin Isossa-Britanniassa, missä finanssivalvoja vaatii sijoittajainstituutioilta ilmastoriskien skenarointia eli

• eri ilmastoskenaarioiden herkkyysanalyysia salkun tuotoille
• päästöjen taloudellisen vaikutuksen arviointia erilaisilla päästöoikeushinnoilla.

Uusi globaali ESG-standardi syntyy

EU-taksonomia ja sen kriteerit ovat jo osin tiedossa. Nyt Glasgow’ssa tunnustettu kansainvälinen taloudellisen tiedon raportointikehikko IFRS, jonka hallintoneuvoston puheenjohtaja on Erkki Liikanen, ilmoitti muodostavansa International Sustainability Standards Boardin (ISSB), mitä G20-maat tervehtivät ja tukivat. Tavoitteena on luoda kestävän kehityksen piiriin yksi yhtenäinen perusstandardi (baseline), joka täyttää sijoittajien tiedon tarpeen. Täten voidaan vähentää standardien joukkoa ja yritysten viherpesua.

Samalla standardijärjestöt ja standardit konsolidoidaan. CDSB ja SASB tulevat osaksi IFRS-säätiötä. Standardit tulevat olemaan sijoittajalähtöisiä, globaaleja ja läpinäkyviä. Fokus on ensin ilmastossa, josta standardisointia voidaan odottaa jo syksyllä kommentoitavaksi.

Tämän hankkeen merkitystä emme voi kyllin korostaa. Sen ansiosta syntyy parhaimmillaan globaali kestävyyden kieli ja päästään ESG-luokituksien pinnan alle, kun opitaan tuntemaan toimialoille taloudellisesti olennaiset KPI:t. Olennaisten mittareiden avulla yrityksiä voi arvioida ja asettaa niille konkreettiset kestävyystavoitteet.

Matka ei ole helppo, kun politiikkaa on pelissä. USA:n finanssivalvontavirasto SEC:n kanta hankkeeseen on tärkeä. Esimerkkinä vastavoimista: hiilialan lobbausvoima suhteessa uusiutuvan energia-alan voimaan on 13:1. Sir Ronald Cohen, joka ajaa vaikuttavuuslaskennan yleistymistä, viittaa haastattelussaan Harvardin dataan, josta näkee, että esimerkiksi yksin Exxonin päästöistä aiheutuu USD 35 mrd vuosittainen ympäristöllinen haitta. Exxon lobbaa todistettavasti hiiliveroa vastaan. Toivotaan IFRS:n hankkeelle nopeata etenemistä.

Tracefin tiimille IFRS:n hanke on sikälikin tärkeä, että olemme Pohjoismaissa ensimmäinen toimija, joka jo vuonna 2017 lisensoi SASB-standardin. Valitsimme sen, koska uskomme läpinäkyvyyteen ja faktaan.

Kiina kulkee EU:n tietä

Kiina, joka on rakentanut sen vihreää taksonomiaa yhdessä EU:n taksonomian kehittäjien kanssa, on yhdessä EU:n kanssa julkaissut, että sen taksonomia tulee myötäilemään EU:n taksonomiaa ja että kehitystyötä jatketaan yhdessä mm. vihreiden joukkolainojen ja vähähiilisyyden ohjeistuksessa.

ESG kohtaa myös vastatuulta

“Eivätkö ESG-sijoitukset sittenkään tuota paremmin?”

ESG-rahastot ja -indeksit sijoittavat yleensä kasvuyhtiöihin ja teknologiaan välttäen öljy- ja kaasuyhtiöitä sekä perusraaka-aineita tuottavia yhtiöitä. Näiden sijoitusinstrumenttien arvot nousivat vahvasti viime vuosina osin öljy-yhtiöiden ja raaka-aineiden hintojen laskun vuoksi. Vuoden 2021 aikana mm. energiayhtiöiden arvot ovat kuitenkin nousseet globaalin vahvan kasvun johdosta. Öljy-yhtiöiden sijoitukset uusiutuvan energian teknologiaan ovat nostaneet niitä kehittävien teknologiayritysten arvoja selkeästi. Energiayhtiöistä nousijoita ovat erityisesti yhtiöt, joilla on näyttää selkeä siirtymäsuunnitelma, kuten Fortumilla, johon myös vaikuttaa EU:n mahdollinen tuleva päätös ydinvoiman sisällyttämisestä kestäviin toimialoihin. Energiayhtiöitä poissulkevat rahastot ovat poissulkemisestaan tuotossa lyhyellä aikavälillä kärsineet.

Osa Human Capital -painotteisista indekseistä on menestynyt tänä vuonna hyvin. Esimerkkeinä menestyneistä olivat (31.10.2021):

• The Morningstar Minority Empowerment Index + 38 %
• Morningstar Women’s Empowerment Index + 37 %

Nämä indeksit olivat myös vahvemmin mukana energiassa ja vähemmän teknologiassa kuin moni muu ESG-indeksi.Teknologiayhtiöt eivät yleisesti ottaen ole olleet esimerkillisiä tasa-arvoon liittyvissä kysymyksissä.

Parhaiten menestyneet viiden vuoden aikajänteellä Suomessa rekisteröityneistä 250 globaalista Maailma-osakerahastosta ovat ne, joissa kestävyys perustuu pääosin fundamentaaliseen analyysiin myös toimialalleen taloudellisesti olennaisissa kestävyysaiheissa Ne ovat vuositasolla selvästi voittaneet MSCI World -indeksin:

MSCI World -indeksi on tuottanut samalla aikavälillä 14 % p.a.

Whistleblowerit aktivoituneet

Syksyn aikana ainakin kolme henkilöä ovat heikentäneet työnantajiensa ESG-uskottavuutta julkisuudessa:

1. BlackRockin entinen vastuullisuusjohtaja Tariq Fancy väittää blogissaan, että ESG:n rooli sijoituspäätöksissä on pinnallinen ja että varainhoitajat, kuten BlackRock, lähinnä tavoittelevat tuottoja suosiessaan ESG:tä. Fancy vaati valtioiden aktiivista sääntelyä, jotta hiilitavoitteisiin päästäisiin. Fancy tukee vaikuttamista vaihtoehtoisten sijoitusten kautta. Johtuneeko osin blogia seuranneesta kohusta, että BlackRock mahdollistaa suurimmilleen sijoittaja-asiakkailleen suoran vaikuttamisen yhtiökokouksissa?
2. Deutsche Bankin perustaman varainhoitoyhtiön DWS:n vastuullisuusjohtaja Desiree Fixler puolestaan syytti yhtiötään yltiöpositiivisesta ESG-markkinoinnista ja väittää, että salkunhoitajat ovat ulkoistaneet sijoituskohteiden kestävyysarvioinnin ja siten vastuun arvioinnista DWS:n kertomatta siitä asiakkaille. Fixler irtisanottiin. DWS:n osakkeen arvo laski yli 10 prosenttia kohun johdosta. Saksan ja USA:n finanssivalvonta tutkii asiaa. DWS ei ole ainoa varainhoitaja, jonka uskotaan toimivan näin.
3. Varainhoitajien ja sijoittajainstituutioiden sijoitusprosessien kuvauksissa usein esiintyvä “ESG-integraatio” on vihdoin alkanut herättää kysymyksiä siitä, mitä se todellisuudessa tarkoittaa. Moni suuri toimija on poistanut termin säännöistään tai määritellyt tarkemmin, kuinka kestävyys otetaan sijoituspäätöksiä tehtäessä huomioon.
4. Facebookin entisen tuotepäällikön Frances Haugenin syytös kohdistuu yhtiön voitontavoitteluun käyttäjiensä mielenterveyden kustannuksella, mikä kestävyyden kannalta on vähintäänkin arveluttavaa. Facebook on usein yksi suurimmista sijoituksista ESG-indekseissä.

Private-rahastoille uusia velvoitteita

Vaihtoehtoisten sijoitusten uskotaan kasvavan Euroopassa 20 %:n vuosivauhtia ja pääosa niistä on ESG-painotteisia. Vaihtoehtoisten osuus sijoittajainstituutioiden salkuista alkaa olla merkittävä. Jotta salkun kestävyysriskejä voi arvioida, tulee tietojen kattavuuden nousta.

Lähde

Tähän asti sijoittajien huomio on kohdistunut noteerattuihin arvopapereihin ja rahastoihin. Nyt kaksi vahvaa hahmoa, Generationin hallituksen puheenjohtaja Al Gore ja BlackRockin CEO Larry Fink vaativat noteeraamattomilta yhtiöiltä ja siten private equity ja private debt -rahastojen (ei-julkisesti noteerattujen pääomarahastojen) varainhoitajilta jyrkästi avoimuutta.

Fink varoitti, että vain julkisesti noteerattuihin yhtiöihin kohdistuva paine tehdä nollapäästösuunnitelma, samalla kun listaamattomille ei vastaavaa painetta kohdistu, on pääomamarkkinoiden paras mahdollisuus tehdä voittoa ilman riskiä hänen elinaikanaan (arbitraasi). Hiiliriskin siirtäminen yksityisille toimijoille ei Finkin mukaan muuta maailmaa.

Gore vaatii avoimuutta, jotta varainhoitajat eivät puhdistaessaan rahastoja hiili-intensiivisistä yhtiöistä, siirtäisi niitä uusien omistajien salkkuihin varjoon. Samalla hän vaati sijoittajia ryhtymään toimeen hiiliriskin pienentämiseksi sen sijaan, että nämä kompensoisivat päästöjään.

Käytännössä koettua: Työ, jota olemme Tracefissa tehneet selvittääksemme asiakkaiden salkkujen tosiasiallista sisältöä, on osoittanut, että Finkin väittämä on paikkansapitävä:

• Private rahastot: Mikäli pääsemme rahastojen sisältämiin yksittäisiin toimialoihin ja jopa yritysnimiin, voimme selvittää salkun kestävyyteen liittyvät riskit ja mahdollisuudet ja samalla kasvattaa merkittävästi analyysin kattavuutta. Pelkkä salkun sektoritieto ei tähän arviointiin riitä.
• Hiiliriskiä emme voi selvittää ennen kuin yritykset ryhtyvät siitä selkeämmin raportoimaan. Kokemuksemme mukaan varainhoitajien kiinnostus tai mahdollisuus antaa tietoa vaihtelee, mutta sitä löytyy.
• Listatut yhtiöt: Monialayhtiöiden jakautumisten lisääntyessä on yleistynyt paremman luokituksen saavuttamiseksi taseiden määrätietoisempi siirtäminen yksityisen pääoman puolelle.
• Yrityskorkorahastot: Velkainstrumenttien liikkeellelaskijoina on usein yritysten lähipiirissä oleva rahoitusyhtiö, josta näkyy vain lyhenne, mistä ei ilman lisäselvittämistä ilmene yrityksen todellista nimeä. Kun liikkeellelaskijan taustaa tutkii, niin esimerkiksi fossiilisten toimialojen osuus salkusta kasvaa selvästi.

Myös poliitikot ryhtyvät vaatimaan avoimuutta. Brittihallitus ilmoitti vaativansa yrityksiä julkaisemaan nollapäästösuunnitelmansa. Tämä merkitsee, että tilintarkastajien tulee sisällyttää näiden suunnitelmien validointi tarkastuksiinsa. Kysymys kuuluu, miten?

Esimerkkinä aiheen tärkeydestä (FT 4.11.2021): varainhoitajien yhteenliittymä, jonka hoidossa on varallisuutta yli USD 4500 miljardia, varoittaa Big Four -tilintarkastusyhtiöitä, että varainhoitajat eivät tue yhtiökokouksissa sellaisten tilintarkastajien valintaa, joiden osalta kestävyysraportointien tarkastusta ei voi pitää luotettavana. Aiemmin kuvattu ISSB-raportointikehikko tuo selkeyttä raportointiin ja raporttien arviointiin mahdollistaen aikanaan osaltaan tällaisen menettelyn.

On myös kiistaa päästöjen kompensointimarkkinan tehokkuudesta ja epävarmuutta päästökaupan tulevaisuudesta. Tilintarkastajilla on siis uusi aika ja uudet osaamisvaateet edessään.

Tavoiteasetanta ja seuranta - omaisuuslajikohtaisuus keskiöön

Nykykäytäntöä

Monelle sijoittajainstituutioille vastuullisuustavoitteiden asettaminen on aika uutta. Perinteisesti päähuomio on ollut salkun keskimääräisen ESG-luokituksen parantamisessa ja ns. parhaimmistoon kuulumisessa. E-, S- ja G-dimensiot arvioidaan siiloina, vaikka yritykselle tärkeät kestävyyskysymykset todellisuudessa kuuluvat useampaan siiloon samanaikaisesti. Vaikuttavuutta seurataan sangen yleisellä tasolla, hiiliriskin ja hiilitietojen kattavuuden seuranta on listatuissa kohteissa tarkkaa, mutta Scope 3 puuttuu arvioista. Kuitenkin esimerkiksi:

• Microsoftin vastuullisuusjohtaja kertoi, että Scope 3 tulee olemaan suurempi kuin yhtiön Scopet 1 ja 2 yhteensä.
• Uusiutuvan energian rahastossa voi hiili-intensiteetti Scope 1:n ja 2:n perusteella olla suuri. Vasta kun lopputuotteiden vaikutus, Scope 3, otetaan mukaan, nähdään positiivinen vaikutus koko arvoketjun päästöihin.

Edellä kuvattu malli on käyttäjälle helppo, selkeä malli, vai onko sittenkään? Pitäisikö kestävyysarvioinnissa siirtää painopistettä riskienhallinnasta yhtiön tuottamien ratkaisujen ja tuotteiden tuottomahdollisuuksiin. Luokitukset tunnetusti kertovat siitä, miten yritys toimii eli keskittyy prosesseihin, eikä sitä mitä tuotteita ja palveluja yritys tekee kestävän kehityksen eteen, joka tulee nyt esiin taksonomiakelpoisuuden arvioinnissa. Luokitukset ovat hyviä suunnannäyttäjiä, mutta perustuvat toistaiseksi osin analyytikkojen arvioihin, kunnes yrityksiin kohdistuva kestävyysraportointivelvoite astuu voimaan.

Mikä malli tilalle?

YK:n kestävän kehityksen tavoitteet (SDG:t) ovat nousemassa yhä useamman instituution laajemmaksi tavoitekehikoksi. Myös varainhoitajat ovat ottamassa niitä mukaan yritysten kestävyyden arviointiin. Nordea Asset Managementin kestävän kehityksen johtajan Eric Pedersenin mukaan SDG:den paino varainhoitajan in-house ESG-pisteytysjärjestelmässä on jopa 30 %. “Sen lisäksi, että arvioimme yrityksiä siitä, tekevätkö he hyvää liiketoimintaa, arvioimme myös, tekevätkö he arvokasta liiketoimintaa, löytävätkö he tuotteita ja palveluita, jotka mahdollistavat kestävän kehityksen.”

Instituution haaste on valita itselleen relevantit SDG:t. Yksi keino on verrata niitä alatavoitteita, joihin yhtiöt voivat vaikuttaa, instituution missioon ja arvoihin. SDG:t suunniteltiin alun perin valtioille, eli todellisuudessa yrityksiä koskevia alatavoitteita on huomattavasti vähemmän, kuten yksi alla oleva esimerkki osoittaa:

Omaisuuslajit fokukseen

Kestävyyden arviointiin, tavoiteasetantaan ja seurantaan tuo konkreettisuutta omaisuuslajikohtainen lähestymistapa. Tällöin:

• arviointi lähtee aidosti instituution salkusta,
• kukin omaisuuslaji (listatut osakkeet, listaamattomat, jne) on tiedon saatavuudeltaan eri vaiheessa, joten analyysin syvyys ja mahdollisuus vaikuttaa on niissä erilainen,
• voi tehdä välitavoitteita, jotka peilaavat vaikutusmahdollisuuksia,
• voi nostaa yhden omaisuuslajin kerralla fokukseen.

Yllä kuvattu eteneminen ei poista tarvetta nähdä kokonaisuutta, miten kestävyyden arviointi etenee salkussa ja mikä on ollut ja on kehityksen kulku.

Seurannasta lyhyesti

Tavoitteiden seurannan tulee olla konkreettista. Parhaimmillaan seurannan kohteina olevien kestävyysmittareiden kautta pääsee kiinni sijoituskohteisiin, niitä sisältäviin rahastoihin ja rahastoja hoitaviin varainhoitajiin, jotta johtopäätöksiä voi käytännössä toteuttaa. Siis tarpeen tullen ohjata varoja uudelleen. Kestävyys on tullut vahvasti aiemmin mittareina olleen tuotto/riski suhteen ja salkunhoitajien vaihtamisen rinnalle.

Tekemällä opittua

Taksonomia on vuoden aikana teettänyt töitä, olemme arvioineet niin yritysten kuin sijoittajainstituutioiden salkkujen taksonomiakelpoisuutta ja -mukaisuutta.

Saimme syksyllä valmiiksi sijoittajainstituutioiden johdolle ja hallituksille suunnatun interaktiivisen, digitaalisen valmennusohjelman aiheesta: “Kuinka allokoida pääomia kestäviin kohteisiin”. Pilottiryhmänä oli Säätiöt ja rahastot ry:n jäseniä. Olimme syvästi vaikuttuneita positiivisista palautteista, joissa korostuivat valmennuksen selkeys, rakenne, konkreettisuus ja hyöty. Järjestämme mielellään räätälöityjä valmennuksia aiheestamme kokemuksestamme nyt jo oppineena. Valmennuksen rakenteen runkona oli

• ilmastoraportointikehikko TCFD:hen perustuva sijoittamisen prosessi (hyvä hallintotapa, strategia, riskien hallinta, tavoitteet ja mittarit)
• instituution sijoitusten kestävyyden ja vaikuttavuuden arviointi omaisuuslajeittain
• sijoitusten taksonomiakelpoisuuden arviointi; aihe, joka tulee sisällyttää riskienhallintaan ja tuottomahdollisuuksien löytämiseen.

Sijoituspolitiikan linjaamisen avuksi olemme luoneet automaattisen työkalun, jonka avulla voi kestävän sijoittamisen periaatteet koota toiveiden mukaiseksi selostukseksi.

Tiimistämme Mikael on aiheeseen liittyen ahertanut Brysselissä EU:n EFRAGin asiantuntijana suunnittelemassa yritysten ilmastoraportoinnin sisältöä.

Olemme validoineet sijoitussalkkujen vaikuttavuutta ja kestävyyttä, missä tutkimme kaikki omaisuuslajit mahdollisuuksien mukaan ja koostamme johtopäätökset lähtien instituution tavoitteista.

Minulta kysyttiin vastikään, miten tekisimme nollapäästösuunnitelman. Nollapäästötavoitehan sisältyy ilmastotekoja tavoittelevaan SDG 13:een, joka keskittyy päästöjen vähentämiseen. Vastasin, että tehtävä ei ole helppo ja vaatii paljon töitä. Työ lähtee salkun arvioinnista omaisuuslajeittain eli datan keräämisestä ja analyysistä, välitavoitteiden sekä mittareiden valitsemisesta ja projektin organisoimisesta. Palaamme siis vielä aiheeseen.

Valmistaudumme toiveikkaana ensi vuoteen, jolloin tietoa kestävyydestä tulee olemaan paremmin saatavilla ja varojen allokoinnin voi paremmin perustaa faktaan. Siinä työssä haluamme olla tukenanne.

Susanna Miekk-oja ja Tracefin tiimi

---

SBT (Science Based Targets) -aloite kannustaa yrityksiä sitoutumaan tieteisiin perustuviin tavoitteisiin, joilla ne voivat vähentää päästöjä. SBT:n taustavoimia ovat YK:n Global Compact, WWF ja CDP (Carbon Disclosure Project).

CDSB (Climate Disclosure Standards Board) on voittoa tavoittelematon yhteisö, jäseninä mm. CDP, World Economic Forum ja muita kattojärjestöjä.

Scope-päästöjen sisällöt: Scope 1: yrityksen suorat päästöt; Scope 2: yhtiön kuluttaman energian tuottamisesta syntyneet päästöt; Scope 3: arvoketjun päästöt, seurausta yrityksen toiminnasta, mutta lähteistä joita yritys ei omista.