Osallistuin hiljattain Pariisissa PRI:n jättikokoukseen, jossa oli 1800 osallistujaa. Alla siellä ja muuta oppimaani.

Kokouksen johtava teema oli ” urgency in transition ”, kuinka vähähiilisyyteen on päästävä ja pian. Toinen kantava teema oli aktiivinen omistaminen ja omistajan vaikuttaminen (engagement) .  Kolmantena teemana oli esillä ESG:n merkitys reaaliomaisuudessa , erityisesti kiinteistöomaisuudessa – potentiaali vaikuttamiseen ilmastomuutoksen hillitsemiseksi on suuri.

KIIREELLISYYS VÄHÄHIILISYYTEEN SIIRTYMISESSÄ

Shellin CEO Ben van Beurden kuvasi yleisölle, miten Shell on ilmoittanut julkisesti puolittavansa hiilijalanjälkensä vuoteen 2050 mennessä. CO2-päästötavoitteet astuvat voimaan jo kuluvana vuonna öljy- ja kaasutoiminnoille sekä tuotteiden myynnille, tavoitteena on vuonna 2021 alittaa vuoden 2016 taso 2%-3%. Tavoitteet yhdistetään välittömästi johdon palkkaukseen ja laajennetaan myöhemmin 16 000 työntekijään. Päästötavoite koskee 1. tason (oman toiminnan aiheuttamien), 2. tason (ostoenergian) ja 3. tason (välillisten päästöjen) yhteenlaskettua päästöjen määrää. 

Van Beurden toi hyvin esiin sen, ettei yhtiö pääse tavoitteisiin yksin, jos asiakkaat eivät niihin pääse ja kertoi, kuinka Shell suunnittelee yhdessä tärkeimpien toimijoiden, kuten lentokenttien ja lentokonevalmistajien kanssa, miten tavoitteisiin päästään. Van Beurden peräänkuulutti tätä toimintamallia eri toimialoille, sillä se on tapa päästä käytännössä eteenpäin: sääntelijät voivat tällöin keskittyä yleisempien linjausten tekemiseen. Suomessa ministeri Kulmuni toi vastikään tätä teollisuusjärjestöjen Roadmap-ajattelua julkisuuteen.  

Enelin rahoitusjohtaja Alberto de Paoli: ”Sustainability is our business, we do not have any other business”. Hän kuvasi, kuinka YK:n kestävän kehityksen tavoitteet (Sustainable Development Goals) on otettu yhtiössä koko strategian pohjaksi ja täten tuloskehitys käännetty tappiollisuudesta vahvaan kasvuun. Enel on priorisoinut 4 SDG:tä ja he ovat vastikään laskeneet liikkeelle 4 miljardin euron SDG-joukkolainan.  

Uusien vähähiilisten viitearvojen odotetaan tulevan voimaan jo huhtikuussa 2020, mikä tulee ohjaamaan pääomia ennätysvauhtia ympäristöllisesti ystävällisiin taloudellisiin aktiviteetteihin (taustalla EU:n taksonomian uudet määritteet).

Miten kiihdyttää pääomien allokointia kestäviin kohteisiin?

Viisas paneeli keskusteli strategisen allokaation (Strategic Asset Allocation) ratkaisevasta merkityksestä varojen ohjaamisessa kestäviin kohteisiin. Allokaatiorajojen takana ovat eri omaisuuslajien tuotto-odotukset, jotka usein ovat myös lyhyen aikavälin odotuksia. Ovatko nämä vääriä, onko osakemarkkinoiden taustalla olevat sektoriodotukset avattu (esimerkiksi öljy- ja kaasuteollisuuden ja autoteollisuuden heikkenevät tuotto-odotukset) ja ovatko odotukset turhan lineaarisia, kun muutos on tapahtumassa nopeasti? Paneeli oli yksituumaisesti valmis muuttamaan SAA:n SRA:ksi, eli ” Sustainability Risk Allocation ”.

Kestävyys ei voi olla sijoitussuunnitelmissa vain irrallisena osana. Tulisiko TCFD:n* rakenteessa kuvatut ilmastonmuutokseen liittyvät fyysiset ja transitioriskit olla osa instituution riskipolitiikan kuvausta? Tämä merkitsisi, että niiden merkitys salkussa tulisi voida selvittää. Tällöin myös ilmastomuutokseen liittyvistä riskeistä ja mahdollisuuksista raportointi (TCFD raportti) syntyisi luontevasti. Wellington: ”Markkina keskittyy enemmän transitioriskiin, eikä varsinaiseen fyysiseen riskiin, johon keskitymme – molemmat ovat tärkeitä, ja niitä tulee osata erottaa.”

(*TCFD eli Task Force on Climate-related Financial Disclosures jakaa riskit fyysisiin riskeihin, joita ovat esimerkiksi äärisääolosuhteiden aiheuttamat äkilliset tuhot kuten kuivuus tai rankkasateet. Transitioriskeissä taas on kyse siitä, että siirtyminen vähähiiliseen talouteen tarkoittaa muutoksia mm. regulaatioon, teknologiaan ja kuluttajien käyttäytymiseen. Ne puolestaan vaikuttavat yritysten kassavirtoihin ja sitä kautta tuottonäkymiin. Toisaalta ilmastonmuutos tuo sijoittajalle myös mahdollisuuksia.)

OMISTAJAN AKTIIVISEN VAIKUTTAMISEN (ACTIVE ENGAGEMENT) NOUSU

Omistaminen on noussut keskiöön, ei vain PRI-kokouksessa. Tavatessani vanhaa ystävää, joka toimi pitkään varainhoitoyhtiö DWS:n (Deutsche Bankin arvokkain omistus) toimitusjohtajana, pohdimme DB:n tilannetta. Pankin suurimpia omistajia ovat BlackRock, Vanguard ja CalSTRS. Kysymys kuuluu, kuka näistä omistajista osaa ja ehtii pohtia pankin strategiaa ja etsiä sille pätevintä johtoa, sillä kuuluvathan ne omistajien tärkeään tehtävään. Passiivisten rahastojen voittokulussa jäävät usein puuttumaan aktiivinen omistajuus ja omistajan vaikuttaminen, jotka vaativat kokemusta ja viisautta. 

PRI:n omistajien workshopissa kerrottiin, kuinka varainhoitajista suuri osa ei kannattanut tarkoituksen kansantaloudelle (purpose for the economy) liittämistä uuteen Iso-Britannian Stewardship-koodiin, kun taas omistajat sitä puolsivat. Tämä kuvaa omistajan aktiiviseen vaikuttamiseen liittyvää epäselvyyttä; onko se varainhoitajan vai omistajan tehtävä?  Eri maiden hallinnointikoodeista Britannian koodi on laajimmin levinnyt. Juuri hyväksytyn stewardship-koodin määritelmä on: “ The responsible allocation, management and oversight of capital to create long-term value for clients and beneficiaries leading to sustainable benefits for the economy, the environment and society ”.

Koodi pyrkii omistajan vaikuttamisen lisäämiseen hallinnoinnissa ja edunsaajien (yleensä pitkän) sijoitushorisontin huomioimiseen sijoituspäätöksiä tehdessä. Koodissa viitataan selkeästi ESG-tekijöihin. Koodi vaatii, että sen allekirjoittajat raportoivat niiden omasta tarkoituksesta (purpose), arvoista ja kulttuurista sekä siitä, kuinka he käyttävät resurssejaan, oikeuksiaan ja vaikutusvaltaansa hallinnoinnissa. Koodi ulottuu aiemmasta poiketen listatuista osakkeista myös private equity-sijoituksiin. Koodi koskee omistajia, varainhoitajia ja palveluntarjoajia. Suomesta tällainen sijoittamisen hallinnoinnin koodi puuttuu.

• Wellington: Investment stewardship ja aktiivinen omistajuus liittyy jokaiseen osakkeeseen; markkina keskittyy enemmän transitioriskiin, eikä varsinaiseen fyysiseen riskiin, johon Wellington keskittyy; kaikki indeksit keskittyvät menneeseen.
• Sijoittajilla ja varainhoitajilla on ”one hand on the wheel” – 99 prosenttia varainhoitoon käytetystä budjetista kohdistuu allokaatioon ja 1 prosentti stewardshipiin. Passiiviset talot ovat tavallaan universaaleja sijoittajia, joiden tulisi ottaa vastuu.
• Vanha käsite ”universaali sijoittaja” on herännyt henkiin: maailman suurin eläkerahasto, Japanin valtion GPIF, sekä Norjan öljyrahasto ja muut todella suuret sijoittajat ovat ryhtyneet yhteistyöhön (”soft power”) erityisesti ilmastomuutoksen hillitsemiseksi. Ne voivat toimia yli rajojen ja niiden tuotto tulee osin siitä, että torjuvat toimillaan systeemiriskiä. GPIF:n CIO Hiro Mizuno (kuvassa alla) nosti esiin sen, että yleinen huomio keskittyy Alphan generoimiseen, vaikka pitäisi turvata Beta: ”I am prepared to change the system, the returns come from the system. GPIF wants to save the Beta.“

Esimerkkinä Mizuno kertoi, kuinka on vaatinut Toyotalta ja muilta suuryhtiöiltä TCFD:n mukaista raportointia. Ne puolestaan vaativat samaa alihankkijoiltaan. Tämä on syy, miksi Japani on noussut yllättäen maailman kärkeen TCFD:n allekirjoittajamaana. Mizuno myös kertoi, kuinka GPIF on suorittanut ensimmäistä kertaa ilmastoriskien arviointia. Hän myönsi, ettei tiedä, onko menetelmä oikea ja kehotti kuulijoita ryhtymään kyseiseen arviointiin: ”Ei tule tavoitella täydellisyyttä, kun olet ensimmäisiä, niin sinun tavastasi tulee paras käytäntö.” GPIF:llä on fokus transitioriskin analysoinnissa.

Kun yritykset ryhtyvät ensin keräämään tietoa ja sitten raportoimaan systemaattisesti esimerkiksi hiilipäästöistä, niin vasta sen jälkeen yritysten on mahdollista tehdä tavoitteet päästöjen pienentämiseksi. Ja sijoittajat puolestaan saavat tietoa päätöksenteon tueksi, kun haluavat vähentää salkussaan hiili-intensiivisyyttä. 

Yhtenä indikaattorina yrityksen arvioinnissa on se, onko yritys ryhtynyt raportoimaan Science Based Targetingin mukaisesti eli tavoittelemaan vakavasti Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteisiin pääsemistä.

• Allianzin sijoitusjohtajan kanssa keskustelussa mainitsin kuulevani usein, että instituution sijoitus on ”vain” finanssisijoitus, eikä näin ollen ESG-asioihin puuttuminen ole relevanttia. Hän kommentoi välittömästi, että varsinkin kun ESG-asiat eivät ole kunnossa, niin sijoituksen koosta riippumatta omistajan tulee vaikuttaa niiden kuntoon saattamiseen. Toisin sanoen ei ole minimirajaa, koska sijoitusta voi kutsua ESG-näkökulmasta finanssisijoitukseksi. Tämä vastaus yllätti.
• Ruotsin AP1 on suurena eläkeyhtiönä ottanut härkää sarvista kiinni ja perustanut globaalin projektin ”Investing in Just Transition”, johon ovat saaneet myös ulkopuolista rahoitusta. Päätavoitteena on vaikuttaa yrityksiin, jotta nämä vähentäisivät päästöjään, ja toimia aktiivisena omistajana, jotta pääomat allokoituisivat oikein. Ovat valinneet yhtiöitä, joita vaativat tekemään selkeät vähennystavoitteet ja käyvät niiden kanssa ankaraa dialogia aiheesta. Tuloksia on selkeästi nähtävissä.
• Kokouksessa palkittiin eläkeyhtiö, joka oli kysynyt edunsaajiltaan, mitkä SDG:t ovat heille tärkeitä, minkä jälkeen he ovat ohjeistaneet varainhoitajiaan sen mukaisesti sijoitustoiminnassa. Tässä katsottiin vaikuttavuuden olevan parhaimmillaan.

PRI-kokouksessa nousi vahvasti pinnalle, että yleisen kestävyyskeskustelun sijaan tulee pyrkiä mittaamaan ESG:n vaikutus, mikä lähtee ensin eri kestävyyden kysymyksiin altistumisen tutkimisesta ja havainnoimisesta ja sen jälkeen hahmottamisesta, kuinka löydettyjä kysymyksiä hallinnoidaan, varsinkin jos niihin liittyvä riski on korkea. Peräänkuulutettiin outcomea ja johtopäätöksiä yleisen puhumisen sijaan.

Oli selvästi nähtävissä, että fokus oli siirtynyt jalanjäljestä, eli kuinka asioita tehdään, kädenjälkeen, eli mitä tehdään.

TCFD-RAPORTOINTI JAPANISSA

Viikolla 41 osallistuin Tokiossa TCFD:n, Japanin talous-, kauppa- ja teollisuusministeriö METI:n ja World Business Council for Sustainable Developmentin (WBCSD) järjestämään tilaisuuteen, jossa japanilaisten yritysten edustajia ohjeistettiin TCFD-raportointiin. 

Seminaari, josta yllä kuva, oli täynnä yritysten edustajia, joille SASB:in TCFD:lle tekemiä raportointiohjeistuksia ja esimerkkejä käytiin huolella läpi. Tieto otettiin vakavasti, kysymyksiä sateli. Kuvassa SASB:in tutkimusjohtaja David Parham mukana kuvaamassa toimialakohtaisia raportointiaiheita ja mittareita, joita SASB:in globaalista ESG-standardista yrityksille, myös finanssialan toimijoille, löytyy.

SASB:in tutkimusjohtaja David Parham Suomen Tokion suurlähetystössä

Myös Tracefi järjesti SASB:in kanssa kyseisellä viikolla Suomen Tokion-suurlähetystössä sijoittajatilaisuuden, jossa Parham toimi toisena alustajana. Aiheita oli ilmastoriskien arviointi, TCFD-raportointi, ESG-raportointi ja sen kommunikointi. Keskustelu oli avointa ja rakentavaa. Parham kertoi, että SASB:in 77:stä toimialasta ilmastonmuutos vaikuttaa 69:ään fyysisen, transitio- tai lainsäädännöllisen riskin muodossa. Hän kuvasi, miten SASB-standardia hyödyntäen on mahdollista analysoida ilmastonmuutoksen kokonaisvaikutusta. Parham piti YK:n kestävän kehityksen tavoitteita hyvin tärkeänä kaikkien markkinatoimijoiden kannalta: ”Kun sijoittajalle ovat SDG-tavoitteiden laatijat tehneet polun valmiiksi, miten yritykset voivat tavoitteisiin vaikuttaa, kannattaisi tätä polkua hyödyntää.”

Kerroin, että olemme Tracefissa hyödyntäneet TCFD:n rakennetta kestävyyspolitiikan ja siihen liittyvien tavoitteiden laatimisen neuvonnassa ja kysyin, onko tämä oikea tapa. Parham vastasi: ”Tietysti, mikä muu se voisi olla?”

Senior General Manager Mafumi Tamaoki ja Senior Portfolio Advisor Mayuko Hoshikawa Nissay Asset Managementista

Japanilaiset vieraat, jotka edustivat mm. Nissay ja Sumitomo Mitsui Trust Asset Managementia, Mitsubishi Trustia ja Daiwa Institute of Researchia, pitivät Eurooppaa kestävän rahoituksen edelläkävijänä. Japani seuraa EU:n taksonomiakehitystä tarkkaan ja kehitys on nopeaa. Kävin läpi Tracefin menetelmää salkun ESG-riskien ja -mahdollisuuksien sekä SDG-vaikutusten selvittämiseksi. Käsittelimme kestävyyttä myös hallituksen ja yksityishenkilön näkökulmasta.

Selkeä viesti tilaisuuksista oli, että sijoitusten arvioinnissa tarvitaan sijoituspolitiikan rinnalle kestävyyspolitiikan laatimista, erityisenä fokuksena hallituksen konkreettinen tavoiteasetanta, jota hallitus voi seurata. Siitä lähtee muutos. Päästöjen vaikutukset sijoituksiin, riskit fyysisistä ja lainsäädännöllisitä muutoksista sekä transitioriskit kuuluvat kaikkien sijoitusten kohdalla selvitettäväksi. Ilmastonmuutoksen vaikutusten ja ilmastonmuutokseen vaikuttamisen huomioiminen ei ole pian enää valinnanvaraista, sillä vähissä ovat toimialat, joiden osalta ilmastoriskit voitaisiin jättää huomioimatta.     

Ota yhteyttä, mikäli aiheet kiinnostavat. Syysterveisin, 

Susanna